Väsyneet ja turvonneet jalat vaelluksella?
Tekeekö iltaisin mieli nostaa jalat ylös ja poistaa painavat kengät jokaisella tauolla?
Jos jalkasi ovat vaelluksella helposti väsyneet, arat ja iltaisin turvonneet, vika ei välttämättä ole sinussa, kunnossa eikä tottumisen puutteessa. Väsymisen tunteen aiheuttavat painavat ja jäykät vaelluskengät, jota vaeltaessa on totuttu käyttämään.
Mikäli pidät vaelluskengistäsi ja olet tyytyväinen niihin ja oloosi, tämä ei luonnollisesti ole sinulle. Mieltymyksiä sopivasta retkeilykengästä on lähes yhtä paljon kuin vaeltajiakin. Joku yksinkertaisesti tykkää kumisaappaasta ja pitää tätä parhaana vaihtoehtona mihin tahansa, toinen tarvitsee tukea löysälle nilkalle, kolmannella on ongelmaa polvissa. Jos kävellessä on mitään lähtökohtaisia ongelmia, kengät on paras valita sen mukaan, mikä korjaa ongelmia parhaiten.
Jos perustavanlaatuisia jalkaongelmia ei ole ja käveleminen perinteisillä vaelluskengillä tuntuu jotenkin vaan vähän liian raskaalta, tämä on sinulle. Jos haluaisit ettei jalkapohjat ole illallakaan arat eikä tarvitse vaappua huussiin, aristella jokaisella askeleella eikä jo lähtökohtaisesti tarvitse ostaa kenkiin turpoamisvaraa, jatka lukemista.
"Vaelluksella ei ole pakko käyttää painavaa, jäykkää vaelluskenkää."
Vaelluskengät
Perinteisissä vaelluskengissä on usein nilkkaa tukeva varsi, melko jäykkä ja paksu pohja ja usein vedenpitävä kalvo. Mitkä näistä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita aidosti tarvitset juuri sinun vaelluksillasi? Usein kerrotaan, että poluilla nyt vaan tarvitaan tukea nilkoille, ja asia on näin ilman mitään perusteluita. Mutta jos nyt mietit asiaa, tarvitsetko tukea nilkalle?
Nilkkaa tukeva varsi on vaelluskenkien ydintä. Jos nilkkasi pyörähtelee ja muljuaa ja on jokin terveydellinen syy miksi se on vähän epästabiili, varmasti tarvitsetkin tukea nilkalle. Tunnet itse omat jalkasi parhaiten. Jos ei ole mitään erityisiä syitä tukea nilkkaa pitkällä varrella, miksi tekisit niin?
Pitkää vartta saatetaan perustella sillä, että se auttaa kivikossa. Oikeastaan asia voi olla juuri päinvastoin. Jalkasi ei pääse liikkumaan vapaasti ja sitten kompuroit, kun nilkka ei taivukaan kuten normaalisti. Jos ajatellaan normaalia kävelemistä, eikö se olisikin helpompaa, jos nilkka pääsisi liikkumaan normaalisti, eikä olisi kahlittuna tiettyyn asentoon?
Paksu ja jäykkä pohja kuuluu perinteiseen vaelluskenkään, mutta se vie tuntuman alustaan. Et yksinkertaisesti tunne mitä jalan alla on, eikä jalkapohja pääse mukautumaan maastoon ollenkaan. Kivikossa kärjet tökkäilevät mihin sattuu ja astuessasi kivelle, vain pieni osa kengästä osuu kiven päälle. Sitten tasapainoilet ja keikut sen pienen osan päällä. Pinta-alaa jolla saat pitoa ja tuntumaa, on hyvin vähän.
Vedenpitävä kalvo on sekä makuasia että riippuu siitä, millaisesta kengästä puhutaan. Paksu, ehkä nahkainen vaelluskenkä kastuu ajan kanssa varmasti, oli siinä kalvoa tai ei. Se yksinkertaisesti jossain vaiheessa vettyy tai mulaset vahingossa jokeen ja sukkasi ovat märät. Sen jälkeen kenkä ei kuivu ikinä. Kalvolla on myös taipumusta vuosien saatossa yksinkertaisesti rikkoutua. Sitten kenkä ei enää pidä vettä.
Tätä siis automaattina myydään vaeltajalle, joka etsii kenkää vaellukselleen. Jos tykkäät siitä, hieno homma. Entä jos et?
Merkkejä siitä, ettei jäykkä vaelluskenkä välttämättä ole paras valinta:
Jalat ovat illalla hyvin väsyneet ja turvonneet ja aamulla nyppii laittaa samat kengät jalkaan. Tauoilla on pakko ottaa kengät pois jotta jalat saavat hengähdystauon
Kengät kastuvat mutta eivät kuivu ja muuttuvat jatkuvasti painavammiksi, ja ylittäessä on käytettävä toisia kenkiä ja sekin vähän tympii
Kengät vaativat pitkän sisäänajon eikä se oikein kiinnosta. On pakko käyttää tuplasukkaa jotta ei tule rakkoja ja hiertymiä ja silti rakkolaastareille on tarvetta
Pientä kompurointia ilmassa vaikka olet normaalisti kuin vuorikauris? Kohlompi kenkä tökkää helposti kiviin, ja kivikossa joudut tasapainoilemaan pohjan varassa kiven päällä ja eihän se onnistu
Vika ei ole sinussa, vaan kengässä.
Vaihtoehto vaelluskengille
Vaelluskenkien vaihtoehdot kulkevat kaupoissa nimellä retkeilykenkä, polkujuoksukenkä tai sitä vielä kevyempi paljasjalkakenkä. Mikäli retkeilykaupan myyjä on vankkumattomasti sitä mieltä, että vaelluksella tulee käyttää nilkkaa tukevaa järkälettä hyllystä jossa lukeee isolla VAELLUS, vaihda ihan suosiolla kauppaa.
Asiantuntevassa kaupassa ymmärretään vaihtoehtojen päälle ja asiallinen myyjä pystyy suosittelemaan eri hyllyistä erilaisia kenkiä ja kertomaan niiden ominaisuuksista, takertumatta valmistajan määrittelemään käyttötarkoitukseen. Hyvä myyjä ymmärtää että poluilla voi kävellä onnistuneesti ja mukavasti kaikenlaisilla kengillä.
Vaelluskenkää kevyempi vaihtoehto voi olla kuvan oikean parin kaltainen kenkä, jota monet käyttävät onnistuneesti kaikessa arkisessa ulkoilussa metsäpoluilla ja lenkittäessä koiraa. Miksi se ei toimisi vaelluksella?
Kenkiä vaellukselle
Vasemmalla varreton ja kalvoton paljasjalkakenkä (Merrell Trail Glove 7) ja oikealla kalvollinen ja varrellinen retkeilykenkä (Merrell Moab Speed Mid GTX).
Varreton tai lyhytvartinen kenkä riittää, koska nilkassa on lihaksia jotka tekevät työn kyllä, kunhan sallit sen. Lihakset kehittyvät kun niitä käyttää. Lihakset toimivat myös kivikossa, usko pois.
Taipuisa pohja on miellyttävä. Mikäli kengän pohja on ohuempi ja taipuisampi, voit liikuttaa jalkojasi normaalisti ja tunnet mitä jalan alla on. Voit kulkea luonnollisemmin, kun jalkasi liikkuvat kuten ne on suunniteltu. Voit taivuttaa jalkapohjaasi ja lihakset joita jaloissasi on, pääsevät tekemään sitä työtä jota varten ne ovat olemassa.
Kalvoton kenkä on makuasia. Mikäli kävelet kevyillä kengillä jossa ei ole kalvoa, kenkä kastuu ja kenkä kuivuu. Voit kävellä joenylitykset samoilla kengillä ja kengät yksinkertaisesti kuivuvat sen jälkeen. Tarvitaanko kalvoa siis? Jalat ovat ajoittain vähän märät, mutta mitä sitten?
Yksinkertaisesti, mitä sitten.
Jos kävelee kalvottomilla kengillä, jokia ei tarvitse ylittää hölskyvillä lipsuvilla crocseilla joilla ei saa kunnon otetta pohjasta, eikä leirikengätkään ole enää kovin pakolliset. Pieni varoitus kuitenkin Lapin kesästä: nollakelissä jäätikköjokien ylittämisen jälkeen kevyet polkujuoksukengät ovat paitsi märät että myös kylmät, ja saa kävellä nopeasti ja vähän pidempään, että jalat lämpenevät.
Jos kalvoton kenkä kiinnostaa, mutta märkä jalka on aivan yök, voi kokeilla kalvottoman kengän parina vedenpitävää sukkaa. Lopulta kalvo on puhtaasti makuasia.
Polkujuoksukenkä ja paljasjalkakenkä vaelluksella
Eli ne kevyempää retkeilykenkää vielä vähän kevyemmät vaihtoehdot. Oleellista on, että kenkä istuu omaan jalkaan ja sen voi kiristää jalan ympärille mukavaksi. Tuplasukkaa ei välttämättä tarvita rakkojen ehkäisyyn eikä turpoamisvaralle ole välttämättä tarvetta, sillä jalat eivät kevyemmillä kengillä kävellessä juurikaan turpoa. Jalka ei hölsky kengän sisällä, vaan kengän saa kiristettyä sopivan tiukaksi. Taipuisalla kengällä saa hyvän otteen pinnasta, myös terävästä kivikosta. Hyvä pohja pitää mudassa ja märällä kivellä, eivätkä jalat välttämättä rasitu edes koko päivän kivihyppelyssä.
Merrell Trail Glove Haltin huipulla.
Kevyt ja taipuisa kenkä toimii hyvin myös kivikossa, sillä tuntuma alustaan ei katoa, etkä joudu tasapainoilemaan jäykän pohjan päällä.
Ajatusleikki: Jos laitat ison kiven päälle leikkuulaudan ja astut sen päälle, onko tuntuma kiveen hyvä? Saatko hyvän tasapainon? Entä jos heität leikkuulaudan heinikkoon ja olet sukkasillaan kiven päällä, tunnetko alustan nyt paremmin, tiedätkö mitä alla on, saatko pitoa enemmän? Jäykät vaelluskengät ovat tiiliskiviä, jotka häiritsevät normaalia askellusta.
Polkujuoksukenkä on usein “helpompi” ja tavanomaisempi vaihtoehto, ja paljasjalkakenkä voi olla jo aika hc ensipuraisu erämaassa. Kokeilemalla selviää, mikä on itselle sopivan kevyt mutta ei liian kevyt. Joskus on kiva, että kenkä tarjoaa edes vähän jotain.
Taipuisa kenkä antaa jalan liikkua
Kevyimpien kenkien pohjat ovat niin joustavia, että kengän voi painaa kasaan.
Jos rinkka on hyvin painava, kenkävalintaa voi joutua sopeuttamaan sen mukaiseksi. Vaikka kevyt kenkä on mukava, kaikista kevyin malli ei välttämättä ole paras valinta, jos rinkkaan kertyy painoa. Sitten voi keventää rinkkaa tai vaihtaa kenkää. Jos olet vielä siinä vaiheessa, että mietit millainen kenkä ensimmäiselle vaellukselle tulee ottaa, kokeile vaikka sitä kenkää, jolla kävelet lähilaavulle tai lenkität koiraa. Jos se toimii polulla tai metsässä kotona, miksi se ei toimisi polulla tai metsässä kun laitat repun selkään? Vaeltaminen on kävelemistä, ja jos tällä kävelyllä rinkkasi on liian painava, kevennä rinkkaa. Se kannattaa aina muutenkin.
